Jacob Söderman /sd: Arvoisa puhemies! Minä olisin todella täydentänyt muutamalla sanalla puheenjohtajan esittelyä, joka ilahdutti minua suuresti.
Ensimmäinen asia perustuslakivaliokunnan mietinnössä, joka on olennainen, ja josta puheenjohtaja Sasi jo hiukan mainitsi, on kysymys siitä, että oikeusasiamies Paunio puhuu ongelmista, joihin esimerkiksi oikeusasiamiehet ovat kiinnittäneet huomiota kerta toisensa jälkeen kertomuksissaan ja ratkaisuissaan ja jotka eivät näytä korjaantuvan. Eli hän katsoo, että oikeusasiamies paljastaa ongelmia, joihin ei puututa. Valiokunta todella esittää oikeusasiamiehen harkittavaksi, että kertomukseen - vaikka myös kanslerin kertomukseen - tulisi vuosittain valiokunnan näkemyksen mukaan ottaa erityinen listaus niistä valvonnassa ilmenneistä toistuvista ongelmista, joihin ei ole hallinnossa kiinnitetty riittävää huomiota.
Muutamat oikeusasiamiehet maailmalla pitävät kertomuksissa tällaista mustaa listaa, jonka tapauksiin sitten valiokunta voi puuttua ja kysyä asianomaiselta ministeriltä tai viranomaiselta, miksi tätä ei ole korjattu. Se yleensä johtaa siihen pitkän päälle, että viranomaiset ja ministerit yrittävät pysyä poissa listalta ja korjaavat nämä asiat. Tämä tehostaisi oikeusasiamiehen työtä ja sen valvontaa.
Toisessa asiassa, joka mainitaan kertomuksessa hyvinkin voimakkaasti, on kysymys siitä, että valiokunta on hyvin tyytyväinen siihen, että nämä käsittelyajat lyhentyvät, ja toivoo, että sitä voitaisiin vielä jatkaa. Nyt oikeusasiamiehellä on itsellään ollut semmoinen ajatus, että 3 §:ää laista pitäisi muuttaa ja tutkintakynnystä nostaa. Varmaan semmoinenkin yritys voidaan tehdä, mutta valiokunta ottaa myös sellaisen kannan mietinnössään, että oikeusasiamies voisi jo nyt nykyisten 2 ja 3 §:n nojalla todellisuudessa nostaa kynnystä.
Nimittäin se, mikä on kantelu, on oikeastaan oikeusasiamiehen tulkinnassa. Se pitää tehdä kirjallisesti, siinä pitää olla nimi- ja yhteystiedot ja siinä pitää olla tarpeelliset tiedot kantelussa tarkoitetusta asiasta. Eli pitää tuoda esille se, millä tavalla katsotaan, että asianomainen on tehtävää hoitaessaan menetellyt lain vastaisesti tai jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ja miksi on aihetta epäillä, että näin on tapahtunut. Kyllähän kanteluissa pitää olla jonkinlaisia perusteita, miksi kantelu tehdään, ainakin kertomalla suhteellisen tarkkaan, mitä on tapahtunut, ja nähdäkseni myös jonkinlainen vaatimus siitä, mihin pitää ryhtyä. Minä luulen, että jos todella on ongelma se, että tulee sellaisia kanteluja, jotka katsotaan, että on pakko kanteluna käsitellä näiden pykälien mukaan, niin siinä kyllä valiokunta suosittelee, että voisi tulkintaa jonkun verran lieventää.
Sitten tämän kohdan jälkeen mietinnössä on myös puhuttu näistä epävirallisemmista yhteydenpidoista. Nyt tässä suhteessa oikeusasiamiehen toiminnassa on varmaan tapahtunut huomattavaa parannusta ja etenemistä niiltä ajoilta, kun itse hoidin sitä virkaa, ja toiminta on modernisoitunut. Mutta monessa asiassa on varmaan niin, että puhelinsoitolla tai epävirallisella yhteydenpidolla voisi saada asian korjattua hyvinkin nopeasti. Tällä tavalla voidaan välttää, että kaikki on tämmöisessä raskaassa kirjallisessa menettelyssä, jossa kuluu hyvin paljon aikaa. Tässä on omat riskinsä, mutta jos katsoo Euroopan eri oikeusasiamiehiä, niin tätä käytetään muutamissa maissa todella tehokkaasti niin, että asiat voidaan viikossakin korjata silloin, kun on selviä virheitä. Tämä työtapojen muutos on tietysti täysin Oikeusasiamiehen kanslian tehtävänä, ja varmaan siinä on ollut kehitystä, mutta kuten sanottu, valiokunta tukee sitä.
Lopuksi minä sanoisin sen, että on ihan mahdotonta ajatella, että kaikki asiat, mitä Suomessa tapahtuu, korjattaisiin valtioneuvoston Oikeuskanslerinvirastossa tai Oikeusasiamiehen kansliassa. Ne pyrkimykset, joita Oikeusasiamiehen kansliassa on ollut, että on otettu kaikki kanteluviranomaiset yhteisiin palavereihin ja yritetty saada ne kehittämään toimintatapojaan, tarkoittavat sitä, että ihmiset paljon lähempänä saavat sitten apua. Monessa maassa Euroopassa on kunnallisia oikeusasiamiehiä, jotka nimenomaan käsittelevät sosiaali- ja terveysasioita. Meillähän on nämä sosiaaliasiamiehen virat. Niiden valtuudet ja toimintatavat useinkaan eivät ole kovin tehokkaita, mutta voisivat kehittyä. Valvira on yksi laitos, joka voisi toimia hyvin paljon paremmin.
Monessa maassa on myös tehty sillä tavalla, että jos on virasto, jossa yleensä on ongelmia ihmisten kanssa tai jossa ihmiset kokevat, että virasto tekee kielteisiä päätöksiä, virheellisiä päätöksiä, on hallinnon sisäinen valitusmenettely viraston johdolle. Virastot voivat sitten korjata asian huomattavasti nopeammin kuin niin, että se tulee tänne eduskunnan oikeusasiamiehelle, missä sitten jo kuluu aikaa. Eli minun ajatuksenani olisi se, että oikeusasiamiehen työ keskittyisi sitten näihin suurempiin ongelmiin ja kaikki pienemmät oikeusturvaongelmat, helpommat oikeusturvaongelmat, joko hoidettaisiin aikaisemmin tai sitten Oikeusasiamiehen kansiliassa hyvin lyhyellä ja käytännöllisellä käsittelyllä. Mutta sanoisin, että valiokunta on pääosin tyytyväinen viraston työhön.
