Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jacob Södermanin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 931/2009 vp:

Aikooko hallitus reagoida siihen, että 65 vuotta täyttäneitä pitkäaikaissairaita on menehtynyt sikainfluenssatartunnan seurauksena, ja siihen, että päätös rokotusjärjestyksestä on nähtävästi tehty vailla asianmukaisia perusteita, ja jos aikoo,

mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallituksen on tarkoitus ryhtyä asiassa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hallitus ryhtyi toimiin varautuakseen A(H1N1)v- influenssapandemiaan jo ennen kuin ensimmäinenkään viruksen aiheuttama tartunta ilmeni Euroopassa. Suomessa toimitaan sosiaali-ja terveysministeriön johdolla yhdessä muiden hallinnonalojen kanssa valmistellun kansallisen pandemiavarautumissuunnitelman mukaisesti, joka valmistui vuonna 2006. Suunnitelmassa linjataan toiminnan tavoitteet sekä pandemian edeltäviä, Maailman terveysjärjestön WHO:n määrittelemiä uhkavaiheita että itse pandemiaa varten. Varautumissuunnitelman tavoitteena on mahdollisen pandemian väestön terveydelle aiheuttavien haittojen rajoittaminen sekä yhteiskunnan toimintojen jatkuvuuden mahdollisimman hyvä turvaaminen. Varautumissuunnitelman tarkoitus on ohjata varautumista influenssapandemiaan terveydenhuollon hallinnon kaikilla tasoilla sekä tukea valmistautumista muilla hallinnonaloilla.

Kyseisessä varautumissuunnitelmassa on yksityiskohtaisesti kuvattu mm. tartuntojen leviämisen hidastamisen keinot sekä rokotteiden ja viruslääkityksen merkitys pandemian torjunnassa ja hoidossa. Suomeen on hankittu oseltamiviiri (Tamiflu)- ja tsanamiviiri (Relenza) -viruslääkkeitä, joiden laajamittaisella käytöllä juuri nyt käynnissä olevan epidemian aikana pyritään vähentämään erityisesti influenssan riskiryhmiin kuuluvien komplikaatioille alttiiden ihmisten vaikeita tautimuotoja. Lääkkeitä käytetään vain taudin hoitoon. Taudin leviämistä niillä ei voida ehkäistä, eivätkä lääkkeet voi siten korvata rokotuksia.

Rokotusjärjestyksestä säätäminen valtioneuvoston asetuksella oli välttämätöntä, koska rokotetta saadaan maahan vähitellen viikoittain lähetettävissä erissä. Rokotusjärjestys perustuu tämän hetken lääketieteelliseen ja epidemiologiseen tietoon. Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) valmisteli 7.9.2009 pidetyssä kokouksessaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle luonnoksen pandemiarokotuksen antojärjestykseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pyysi 7.9.2009 päivätyllä kirjeellään valtakunnalliselta sosiaali- ja terveysalan eettiseltä neuvottelukunnalta (ETENE) lausunnon luonnoksessa esitetystä rokotusten antojärjestyksestä. Lausuntopyynnössä todettiin, että ehdotetussa antojärjestyksessä oli otettu huomioon pandemian kulusta lausuntopyyntöhetkellä tiedossa olevat havainnot, joista tärkeimpiä oli ikääntyneiden muita ikäluokkia selvästi alhaisempi sairastavuus.

ETENE lausui 10.9.2009 päivätyssä lausunnossaan muun ohella, että THL:n toimesta laadittu pandemiarokotusten antojärjestys on lääketieteellisesti ja epidemiologisesti perusteltu ja tuottanee parhaan terveyshyödyn koko väestölle. ETENE korosti, että antojärjestys kuvasi sitä, miten rokotusjärjestys olemassa olevien voimavarojen mukaisesti toteutetaan, ei sitä, että joku osa väestöstä jää rokottamatta, vaikka he rokotteen haluaisivat. ETENE arvioi, että esitetty rokotusten antojärjestys on eettisesti perusteltu ja korosti pandemiaan varautumisessa väestön luottamuksen säilyttämistä siihen, että pandemiaan liittyvät toimenpiteet rokotukset mukaan lukien tehdään eettisesti korkein periaattein kaikissa olosuhteissa. Rokotteiden antojärjestystä koskevaa luonnosta käsiteltiin lisäksi tartuntatautien neuvottelukunnassa, joka puolsi ehdotettavaa rokotusjärjestystä.
 
Edellä selostetut kannanotot saatuaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki sosiaali-ja terveysministeriölle ehdotuksen rokotusten antojärjestyksestä. Valtioneuvosto antoi sosiaali-ja terveysministeriön esittelystä 24.9.2009 asetuksen tartuntatautiasetuksen väliaikaisesta muuttamisesta (VnA 707/2009), jonka 8 §:n 2 momentissa säädettiin ehdotuksen mukaisesti A (H1N1)v - influenssaviruksen suojaamiseksi tarkoitettujen vapaaehtoisten rokotusten antojärjestyksestä.
 
Rokotusjärjestystä valmisteltaessa tiedettiin pandemian läpikäyneiden maiden kokemusten perusteella, että ikääntyneitä on sikainfluenssaan sairastuneissa ihmisissä määräänsä nähden vähän. Lisäksi asiantuntijoilla oli käytössään noin 1000 suomalaisen verinäyteaineisto, josta tehtyjen mittausten perusteella kukaan alle 65 -vuotiaista ei ollut kohdannut tätä virusta. Sen sijaan vanhemmilla ihmisillä suoja kyseistä virusta vastaan oli sitä parempi, mitä vanhempi tutkittu ihminen oli. Suoja on peräisin ennen vuotta 1957 kiertäneistä H1N1 viruksista.

Suomessa eri-ikäisten sairastuneiden määrä on meneillään olevan pandemian kuluessa vahvistanut maailmalta saadun epidemiologisen näytön. Varmistettuja tapauksia on marraskuun puoliväliin mennessä ollut kaikissa kouluikäisten vuosiluokissa (esimerkiksi 9 -vuotiaissa lapsissa) kussakin selvästi enemmän kuin kaikissa eläkeläisissä yhteensä. Marraskuun puoliväliin mennessä vain vajaat 2% varmistetuista tapauksista on ollut 65 vuotta täyttäneitä. Yli 65 -vuotiailla on siis kiistatta merkittävä suoja tätä virusinfektiota vastaan.

Rokotusjärjestys oli välttämätöntä tehdä ennen rokotteiden saapumista, sillä rokottaminen oli saatava alkuun mahdollisimman ripeästi. Kaikille rokotteille on tyypillistä, että ne antavat yleensä ikääntyneille ihmisille heikomman suojan kuin nuoremmalle väestönosalle. Tiedetään myös, että monet sairaudet heikentävät rokotteiden tehoa. Ikääntyneillä pitkäaikaissairailla on siten kaksikin yleisesti rokotteiden suojatehoa heikentävää syytä.

Kouluikäiset lapset ovat sairastuneet herkimmin sikainfluenssaan kaikissa niissä maissa, joissa rokottamatonta väestöä on tarkkaan seurattu. Pienet lapset puolestaan joutuvat sairaalaan kaikkein useimmin, ja he ovat lisäksi influenssavirusten merkittävimpiä tartuttajia. Tiedetäänkin, että lapsia ja nuorisoa rokottamalla saadaan tehokkain vaikutus epidemian laajenemisen estämiseksi.
 
Yli 65-vuotiaiden, sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvien rokotusvuoro on sen jälkeen kun sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat 65 vuotta nuoremmat ikäluokat ja riskiryhmään kuulumattomat lapset, nuoret ja varusmiehet on rokotettu. Juuri näiden ryhmien rokottaminen on tarkoituksenmukaista viruskierron vähentämiseksi, mikä on erittäin tärkeä tekijä myös vanhojen ja sairaiden ihmisten suojaamiseksi. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC on myös suositellut rokottamaan alle 65 -vuotiaat sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat ensimmäisten ryhmien joukossa.

Kun rokotteita on rajoitetusti, ja kun tauti aiheuttaa kuolleisuutta niin nuorissa kuin vanhoissakin, on myös ratkaistava, pyritäänkö rokotuksilla estämään pelkästään kuolemia, vai onko myös säästettyjen elinvuosien määrällä merkitystä. Ikääntyneen pitkäaikaissairaan kuoleman estäminen ei säästä elinvuosia yhtä paljon kuin pienen tai kouluikäisen lapsen kuoleman ehkäiseminen. Vuonna 2006 valmistuneessa pandemiavarautumissuunnitelmassa on pitkän pohdinnan jälkeen erääksi tärkeäksi rokotusjärjestyksen kriteeriksi määritelty elinvuosien säästäminen. Rajatulla rokotemäärällä voidaan estää vakavia tautitapauksia ja kuolemia sekä säästää elinvuosia merkittävästi enemmän ja varmemmin lapsia ja nuoria rokottamalla kuin ikääntyneitä pitkäaikaissairaita rokottamalla. Tämän lähtökohdan on hyväksynyt myös ETENE.

Maassamme on jo rokotettu 6 viikkoa, ja lähes miljoona henkeä on suojattu rokotuksin. Raskaana olevat, merkittävä joukko terveydenhuollon ammattilaisia, riskiryhmään kuuluvat alle 65-vuotiaat sekä pikkulapset ovat käytännössä taudin tavoittamattomissa. Tiedetään, että noin 80 % vaikeista tapauksista ja kuolemista osuu sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluviin. Tässä vaiheessa laajamittaisten rokotusten vaikutus alkaa näkyä siten, että alle 65-vuotiaiden ja raskaana olevien vakavia tautitapauksia tulee rokotuksista johtuen yhä vähemmän.

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2009
Peruspalveluministeri Paula Risikko